Kissaviikolla-polokka

kuvan nappasi Eero Grundström

 

Maanantaina Amanda täpisi teoriatunnilla kuulokkeet korvillaan. Meidän Mainioamme kuultaisiin Ylellä Välilevyjä ohjelmassa! Sain toisen kuulokkeen ja kuuntelimme toisella korvalla asiaa äänen fysiikasta ja toisella radioa. (Harva opettaja kai suvaitsee näin kiltisti mokomaa tarkkaamattomuutta...)

Ja sitten se tuli! Täpinöissä hihitellessä varmasti puolet Kare Eskolan puheista meni ohi. Onneksi ohjelman ääreen saatoi palata Yle areenassa. (Täällä: http://areena.yle.fi/toista?id=1962089 ) Voi miten hienoa! En tajunnut että todellakin meidän levy saattaisi olla mukana siinä nipussa mistä valittaisiin vuoden kantelelevy. Eihän Mainio vuoden kantelelevyksi selvinnyt mutta minua ilahdutti tuo huomio jota osaksemme saimme. :)

Mutta mitä sanottiin? Kantele luontevassa nykyroolissa soi tasavertaisena muiden soitinten kanssa ilman kansallista juhlavuutta ja Ugrilaisuuden raskasta taakkaa. Sen mahdollisuudet ymmärretään ja sitä todella osataan käyttää. Ja tästä esimerkkinä soitettiin Mainiolta Klappvals! Jeah!!!

Mutta käykää toki itse kuuntelemassa ohjelma. Vuoden kantelelevyn tarina löytyy myös pähkinän kuoressa täältä: http://kantele.net/se-vahiten-kantelelevylta-kuulostava-levy/1646

Hyvät ja rakkaat fanimme ja kuulijamme!

Nyt on taas mahollissuus päästä Hyvä trion keikalle, pitkästä aikaa! Keikautamma torstaina 26.2 klo 17 alkaen Helsingissä Kiseleffin talossa, joka on mun tietääkseni tuomiokirkon lähistöllä. Ei muuta, kun lämpöisästi tervetuloa! Sieltä talosta saa ostaa hurjasti suomalaisia käsitöitä ja myös meiän Mainiota!

Hyvä trion kesäsuunnitelmista paljastettakkoon sen verran, että hakupaperit Viljandin folkfestivaaleille on lähetetty (ite asiassa lähetin sen hakemuksen vahingossa viiteen kertaan, ku tietsikka vaan vastas erroria, ja mä tietty luulin, ettei se menny perille) ja tarkotus olis ehkäpäjahkapa myös Kaustisella kävästä.

Muista kuulumisista paljastettakkoon, jotta yhtyeemme ellää eelleen lepokauttaan, pääosin ehkä siks, ku mä opiskelen vielä kessään asti Viron Viljandissa, ja nautiskelen elmästä. Tammikuu ja tää Helmikuun eka viikko on ollu täällä tenttikautta, eli kokkeita on ollu suunnilleen yks tahi kaks viikossa ja sitte kaikkee muuta sälää siihen päälle. Kirjottamista on ollu aika hirmusti, varsinki ku mä teen myös joitaki kursseja tenttien ja netissä Kokkelin kouluun. Syksyllä alkaa sit hullu kansanmussiikkipedagogiks valmistuvan loppukiri. Ajattelen sitä yrittäessäni hoitaa näitä muita kirjotushommia alta pois ennen opinnäytetyön ja portfolion rustaamista.

Yks kirjotushomma tosin olis myös miettiä sisältöö noille meiän nettisivuille. On sitä mielessään monta kertaa päätäsä seinään lyöny, ku ne vaan on ja seisoo päivittämättömänä. Me niistä ihan turhaan maksettaan tällä hetkellä. Pitäspitäspitäs. Sivun tekijäki oottaa matskua. Meistä se on kiinni, tämä hittaus. Mutta ehkä me vielä noustaan, mun toivo ei ota sammuakseen.

Toivottavasti nähhään Kiseleffin talossa! Mä tun Suomeen jo muutamaa päivää keikkaa ennen, joten ehkäpä ohjelmistoon saahaan joku uuski veisu? Katotaan ehitäänkö harkata, en kuiteskaa luppaa vielä mittään...

Hyvää oloa ja aurinkoisia päiviä toivoo Ulpukka

ps. Jos nyt ihan vaan vähän hyväkskäytän tätä Ht:n blogia vielä sen verran, että mainihen toisen bändini Sytykkeen esikoislevyn olevan viittä vaille valmis... Jatkan nimittäin tuolta Kiseleffin keikalta suoraan levynjulkkakiertuelle, joka etenee seuraavasti: 1.3 Kiuruveen kulttuuritalo, 2.3 Kaustisen pelimannitalo, 3.3 Kokkolan (tai siis K-P:n) konservatorio, 4.3 Helsingin Cafe Engel.

 

 

On marraskuu.
Ulpukka asuu Virossa ja opiskelee ilmeisen ahkerasti kaikenlaista kansanmusiikin, maan ja taivaan väliltä.
Elina ja Amanda opiskelevat Heltsingissä Sibelius-koulussa (musiikkia ja elämää) ja heitä voi bongailla pöhköilemässä muun muassa Talin urheilupuistossa. Elina reissaa kansantanssijoiden kanssa pitkin maita ja mantuja. Amanda lähinnä örisee kuin karhu, örrh, örrh ja välillä työskentelee Sibelius-Akatemian konserttisarjassa.
Voimme siis aika mukavasti.

Lumisadetango on soinut Ruotsin radion suomenkielisessä radiossa. Lisäksi olemme bonganneet levyn myös uutuushyllyssä Myyrmäen kirjastossa. Haa! Jos olet tosi fani, tai vaihtoehtoisesti harras ystävä, kinua levyä lähikirjastoosi!

Seuraava keikkamme on Tampereella joulukuun alussa, mutta se on yksityistilaisuus. Höh. Voimme kyllä tulla sinunkin yksityistilaisuuksiisi. Kunhan kysytte vain!

Nyt seuraa yleisökysymys:

Millaisista aiheista haluaisitte lukea nettisivuiltamme?

Niitä tullaan lähitulevaisuudessa päivittelemään...
Kaikenlainen luovuus ja hulluus palkitaan, ehkä jopa näkyvästi!

Toivoa marraskuuhun,

Amanda

Mä näin yhtenä yönä pari viikkoo sitte Hyvä trio unta. Me oltiin katusoittamassa Helsinkissä ja sitte, ku oltiin lopettelemassa, niin Amanda kysy multa ja Ellulta, jotta mitä me aiottaan laittaa päälle linnanjuhliin ylihuomenna. Ellu vastas jotaki, mutta mä irvistelin siihen malliin, että arvasivat mokomat taas unohtaneensa kertoo asiasta mulle. "Ainiin, no me ei varmaan muistettu kertoo, mut meiät on pyyetty linnanjuhliin keikalle!"

Mä olin kauhuissani, en siks etten olis ollu valmis sinne soittammaan, vaan siks, että linnanjuhliin pittää olla päällä iltapuku ja mulla oli mukana vaan pari polvipitusta hametta. Ja sitä paitsi, oon aina miettiny, että jos joskus linnanjuhliin pääsen, niin pistän kyllä kansallispuvun, ku semmosen kerta ommaan.

Mulla oli siis kaks mahollisuutta, joko lähtee seuraavana aamuna junalla Kiuruveelle hakemaan kansallispukua ja heti seuraavana aamuna takas ja sitte illalla juhliin (väsyneenä matkustamisesta), taikka kierrellä Etelän kirpputoreja ja ehtiä niistä joku kolttu. Päätin heti nimittäin boikotoia uuen ja kalliin ja designpuvun hommaamista.

Päätös oli vaikee. Lopulta päätin lähtee kotio pikasesti ja istua kaks päivää junassa. Siellä olis ainaski sopiva puku valamiina. Soitin äiteelle, että tulossa ollan ja, että onko paita puhtaana. Äiti oli ihan ihmeissään ja kyseli, että miks mä nyt yhen puvun takia oon kottiin tulossa ja näin lyhyesti vielä. Ku ylleensä se aina toivoo mua mahollisimman ussein kottiin, niinkus äitit ylleensä lapsiaan.  Nyt se ei vaan yhtään ymmärtäny.

Mutta siihen se loppu. Heräsin. Se oli pukupainajainen. Esimerkki siitä, miten voi olla välittämättä suurista ja tärkeistä asioista ja välittää vaan pikkuasioista, niinkus tosta puvusta. Mutta mä kai unessa aattelin, että mua ei päästetä sinne sisälle, jos ei oo nilikat piilossa.

Mutta saisivat kyllä hommata sinne kansanmussiikiaki sinne juhliin. Sitte ne vasta suomalaisuuden juhlat oliski.

Hohoi!

kaikki kokkolalaiset tervetuloa huomenna (ti 22.7.2008)  heittämään hyvästejä Hyvä trion kokkolalaisuudelle!
Yhtyeemme siirtyy etelän suuntaan, sillä Amanda ja Elina pääsivät opiskelemaan Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolle ja Ulla lähtee vaihtoon Viljandin kulttuuriakatemiaan, Viroon. Jäähyväisturneeta kutsutaan katusoittamiseksi vähemmän pateettisella puheenparrella.

Tässä soittoajat:

klo 12-13 Naakkapuisto
klo 13.30-14.30 Chydenia Center
klo 15-16 Vohvelikahvila

Kauempaakin saa tulla. Tervetuloa vaan! Tulkeetulkee (ja lättyäkin saa, niin vohvelikahvilasta vohvelia kuin meiltä Mainiota)!

Heipä hei!

Aika hulinaa ollut tämä kesä "loman" alku. Trion jäsenet ovat juoksennelleet ympäri valtakuntaa kuin pienet eläimet (ainakin allekirjoittanut on). Tulevana maanantaina kokoamme kuitenkin taas voimamme ja lähdemme valloittamaan maailman. :)

Viroa kiertäessämme tapasimme mainion miehen Islannista joka on päällepäsmärinä saaren ainoille kansanmusiikki festivaaleille. Saimme sanan että kyseisten festivaalien alla järjestettäville kansanmusiikkikursseille haetaan myös pohjoismaisia ja baltialaisia osanottajia. Ketkähän oli ekana into piukassa lähtemässä messiin. ;)

Nyt sitä sitten lähdetään maanantaina viikoksi tulen ja jään saarelle. Pakkaaminen on aina yhtä rankkaa puuhaa. On tarkisteltu säätietoja, metsästetty jousikoteloa, arvailtu saako mandoliinia kuljettaa käsimatkatavarana... Onneksi tuo Islantilainen ystävämme lupasi minulle jo Virossa järjestää minulle basson lainaan paikanpäältä kun tulisimme. Se vähentää matkastressiä huomattavasti kun ei tarvitse murehtia miten ne kohtelevat armastani ja tulooko sen kylmä ruumassa.

Jännityksellä odotan mitä Islannista löytyy. En ole saarella vielä vieraillut. Näkyyköhän siellä valaita? o.O Yhtenä sienenä koitamme kuitenkin imeä vaikutteita paikallisesta folkista. :) Saa nähdä mitä se poikii.

Raportointi jatkuu. Nyt täytyy palata matkalaukun ääreen.


-Elina